Isojen uutisten ilta

Sain tänään kuulla yllättäviä uutisia, jotka liittyivät sittenkin eilisessä merkinnässäni mainitsemiin vauvauutisiin, tosin eivät minun kohdaltani. Kirjoitin aiemmin biologisen kelloni olemassaolosta (näppää) ja Ystävästäni, joka on ollut yhtä innokas lasten suhteen kuin minä. En ollut uskoa, enkä meinaa uskoa vieläkään, kun hän kertoi tehneensä positiivisen raskaustestin! Olen niin iloinen hänen puolestaan ja on mukava päästä seuraamaan hänen raskautensa etenemistä. Toivottavasti kaikki sujuu hyvin.

Minunkin suuri uutiseni liittyy elämänmuutokseen ja siihen liittyy jälleen kerran muuttaminen. Tällä kertaa muuttomatkaa on vain 500 metriä edellisen 500 kilometrin sijaan. Löysin oman kotini pitkällisen etsinnän jälkeen ja uudessa Kodissa on sopiva seinä ilmaiskalenterilleni. Tarkoituksenani on ollut ostaa asunto ja hakuni on ollut päällä lähes vuoden. Nyt sitten tärppäsi, vaikka välillä jo luulin ettei sopivaa asuntoa löydy millään. Kyseinen asunto on siistiksi remontoitu parvekkeellinen kerrostalokaksio. Unelmanani oli rivitalo, sillä haluaisin edes pienen palan omaa pihaa, mutta näiltä nurkilta ei löytynyt sopivaa tai ainakaan sopivaan hintaan. Kotini pihassa on suojaisa grillauspaikka ja laajalti suojaisaa pihaa, joten kovin suurta kompromissia en tehnyt. En ollut vielä valmis vetäytymään rauhalliseen lähiöön, vaan halusin säilyttää sijaintini keskustan läheisyydessä. Punnukset menivät tämän asunnon kohdalla sopivasti tasan, joten nyt vain odotellaan kuukausi jotta pääsemme siirtämään kamat lähes naapuriin.

Muuttoa odotellessa olen ehtinyt sisustaa ja maalata Kodin monta kertaa uusiksi. Selviän aika vähällä, haluan vain vähän vaihdella värejä lähemmäs omiani. Tosin sitä ennen täytyy vääntää peistä Miehen kanssa, sillä hän ei aina heti innostu ehdotuksistani. Löysin mielestäni maailman ihanimman tapetin ja lähetin hänelle kuvan. Hänen mielestään tapetti näytti päiväkodin verhoilta. Haluan sitä tapettia yhteen seinään, joten tämä vaatii pientä keskustelua. Olen haalinut värikarttoja ja -lastuja rautakaupoista, piirrellyt ideoita paperille ja tuijotan tiiviisti kaikki kodinlaittamista käsittelevät ohjelmat aina Joka kodin asuntomarkkinoista Pieneen pintaremonttiin. Onneksi Mies on remonttitaitoinen, joten työmiestä ei tarvitse hakea kissojen ja koirien kanssa ja maksaa vielä siitäkin lystistä itsensä kipeäksi, kotitalousvähennyksestä huolimatta.

Huonekaluja en onneksi tarvitse, paitsi missionani on löytää -50 - -60-luvun aikainen nojatuoli puisilla käsinojilla. Pieni verhoilu-urakka olisi oikein mukava, eli kierrätyskeskukset, kirppikset ja kangaskaupat here I come!