Yhteinen harrastus

Olemme puhuneet Miehen kanssa yhteisen harrastuksen hankkimisesta jo kauan sitten. Ainoana ehtona tuolloin oli ja on edelleen, ettemme missään nimessä, ikinä emmekä koskaan hanki samanlaisia tuulipukuja. Samanlaisia tuulipukuja ei ole löytynyt, mutta ei sen puoleen yhteistä harrastustakaan. Ellei sitten television katsomista ja toisinaan oluen lipittämistä lasketa yhteiseksi harrastukseksi. Harrastuksella tarkoitan kuitenkin jotain liikunnallista, jossa tulee hiki. Seksi täyttää nämä standardit ja se onkin ehkä ainoa yhdessä harrastamamme laji. Ja ilman niitä samanlaisia tuulipukuja, perverssejä emme sentään ole!

Yhteinen harrastus ja tekeminen ovat välillä olleet enemmän kuin kynnyskysymys ja muutama mukava riitakin asian tienoilta on käyty. Nyt, monen vuoden kitinän, itkun, huudon, kiristämisen, lahjonnan ja sokeripalalla houkuttelun jälkeen Se Yhteinen Harrastus löytyi: hiihto! Hankin omat hikilautani viime talven vesikeleihin ja ehdin pari kertaa ottaa tuntumaa latuun, juuri sen verran että huomasin ala-asteen traumojen hellittäneen ja pitäväni touhusta. Mieskin alkoi haikailla omien porkkien perään ja lopulta tilanne kärjistyi niin, että tie vei suksikauppaan.

Tänään sitten otettiin pariskunnan yhteisestä harrasteesta mittaa. Suksi ja juttu luisti, tosin eri tyylien lykkijöinä minä pertsailin tasa- ja vuorotyöntöä perässä Miehen ottaessa tuntumaa luistelutyylillään. Hän otti spurtteja ja minä tulin perästä kuin diesel-juna, vaikka höyrystä päätellen kyseessä olisi voinut olla vanhempaakin kalustoa. Lopputulos oli kuitenkin se, että tupsahdimme ulos metsiköstä sulassa sovussa ja naama näkkärillä kehon lilluessa endorfiineissaan. Kunhan koivet toipuvat tästä reissusta, suuntaamme kohti uusia latuja. Ihan hyvä lopetus vanhalle vuodelle.