Kissanhoidollisuuksia

Kissa on välillä ilmeisen leipiintynyt ylhäiseen yksinäisyyteensä, sillä majailemme edelleen kahdestaan. Päiväni menevät aika pitkälti koulujuttujen parissa ja iltaisinkin kiinnitän enemmän huomiotani kirjoihin kuin Kissaan. Vähemmästäkin sitä kaveri alkaa mustasukkaiseksi.

Miten se mustasukkaisuus - tai -tassuisuus- sitten ilmenee? Poissaollessani katti osoittaa mieltään pudottelemalla alas kaikki tuolin selkämyksille jätetyt vaatteet ja jos niitä ei ole, niin sohvankulmalla oleva vilttikin käy. Vaatekappale pengotaan lattialle ja sitten se karvataan huolella, mielellään riepuun tehdään pari kynnenreikääkin. Olen jo aika hyvin oppinut viemään kamani kaappiin. Vai onko kyseessä sittenkin Kissan sisustuksellinen herääminen? Irtorievut hermostuttavat sitä ja se asettelee ne omasta mielestään paremmin. Sitä en ole sulattanut oikein vieläkään, että se puri reiän ihan uuteen ja hienoon päiväpeittoon. Kai siitä oli kivaa, kun peitteen täytteenä olleet vanut pursuivat tikkausten välistä. Ja muutenkin - ei satiinista päiväpeittoa kissatalouteen! Se on aika pian tikattu uusiksi pienillä sievillä kynnenjäljillä.

Kotona ollessani Kissa kehittelee parvekerumban. Se kököttää parvekkeen oven edessä ja vinkuu ulos. Kun avaan oven, se päättää ensin teroitella kyntensä ennen kuin voidaan luikahtaa ulos. Ulosmenorituaalinsa kullakin, tälläänhän minäkin huivia ja huulikiillettä peilin edessä ennen lähtöä. Sitten kun on päästy ulos, tuleekin asiaa sisälle, vaikkapa hiekkalaatikolle. Ja sen jälkeen täytyy päästä taas ulos. Jonka jälkeen täytyy käydä vähän puremassa raksuja kahtia sisällä. Ja taas ulos - mutta raksuistahan tulikin jano ja täytyy päästä juomaan. Välillä se onneksi kököttää tyytyväisenä parvekkeen pöydällä, mutta välillä se jaksaa riemastuttaa minua vielä äänekkäällä maukumisella. Ihme, etteivät naapurit ole vielä laittaneet eläinsuojeluviranomaisia perääni, välillä nimittäin kuulostaa kuin olisin ripustanut Kissan hännästä tuuletustankoon.

Yritän tietenkin ärähdellä rakkaalle marakatilleni näistä sen ihanista ominaisuuksista ja koittaa saada sitä oppimaan pois näistä minun mielestäni ärsyttävistä tavoista. Mies oli käymässä viikonloppuna ja kuuli yhden näistä ärähdyksistäni. Hän vanhana kissapsykologina totesi, että huomiotahan se katti vain hakee ja että jos Kissa osaisi lukea, olisin varmaan laittanut joka paikkaan lappuja, joissa kielletään sen ja sen asian tekeminen (hyvä idea, miten kissat saa opetettua lukemaan?). Taidankin tästä lähteä antamaan huomiotani tuolle katille, joka on kerrankin rauhassa. Ja yrittää saada sitä tavaamaan pari sanaa ,) Lukutaidosta olisi kyllä suuri hyöty noin muutenkin, Kissa voisi päivät lueskella tenttikirjojani ja briiffata minua illalla pääpointeista. So far so good, täytyy vielä lukea itse. Onneksi sitä intoa riittää, mutta siitä joskus toiste.