Säröjä rakkaudessa

Mistä sen tietää, että suhdetta ei kannattaisi enää jatkaa? Mikä on se asia tai tekijä, joka vuodattaa maljan yli laitojensa?

Tiedän tuon kysymyksen olevan äärimmäisen vaikea eikä siihen ole olemassa yhtä selkeää vastausta. Minusta tuntuu nyt vain siltä, että yhteiselomme Miehen kanssa natisee liitoksistaan enkä enää jaksaisi. Hän ei edelleenkään asu täällä, mutta on käynyt luonani pari kertaa. Tiedän hänen välittävän minusta, sillä ei tuollaisia viikonloppureissuja tehdä, ellei halua nähdä toista. Aiempi reissu oli oikein mukava, kävimme ostamassa kämppään kaikkea tarvittavaa ja saunoimme, nukuimme pitkään ja nautin Hänen seurastaan. Viime reissulla taas Hän tuntui hirvittävän vieraalta ja etäiseltä, koko yhdessäolo oli kumman väkinäistä. Emme ole edes soitelleet tällä viikolla, vain muutamia viestejä.

Näitä vierauden ja etäisyyden tunteita on ollut ennenkin ja niistä on puhuttu. Mies on sanonut, että Hän on sellainen kun on eikä siitä muutu. Eikä tarvitsekaan, mutta minä en vain voi sille mitään, että tuo asia häiritsee. Hän on todella fiksu ja äärimmäisen lämminsydäminen ihminen jolta saan tukea, mutta se ei tunnu vain riittävän. Haluan enemmän juttelua, keskustelua, höpötystä. Haluan rauhallisia kävelyretkiä, matkan etelän aurinkoon ja Hänet seurakseni. Mutta en silloin, kun Hän on kuoressaan, tunnen oloni vain vaivautuneeksi. Inhoan niitä hetkiä. Kotona ne eivät haittaa, mutta on inhottavaa olla Hänen kanssaan jossain, kun Hän uppoutuu jonnekin sinne muuriensa taakse. En pidä yhtään siitä, että Hän sulkee minutkin ulkopuolelleen.

On vielä eräs yksittäinen asia, joka häiritsee minua. Raha. Mies ei ole mikään mestari hoitamaan raha-asioitaan, Hän on enemmänkin sellainen hetkessä eläjä. Minä taas pihistelen ja säästän, ylimääräiset tosin tuhlaan surutta vaatteisiin tai johonkin muuhun kivaan. Minulla on ollut aina säännölliset tulot, mutta Miehen keikkahommien väliin on jäänyt joskus työttömiä pätkiä ja silloin olemme eläneet minun palkallani. Hän on kyllä sitten hyvittänyt tätä minulle, mutta en voi sille mitään että välillä nuo tilanteet ovat ärsyttäneet. Tämä asumisjärjestelymme tuntuu tekevän Miehelle tiukkaa ja olen vippaillut Hänelle jonkin verran. En kitkuttele nytkään ihan pelkällä opintotuella, vaan minulla on pientä takavarantoa ja Mies tietää sen. Hermostuin tänään ihmeen paljon, kun Hän jälleen tarvitsi vippiä. Lupasin kyllä sen, mutta toivotin Hänelle samalla kipakat oman talouden hallintaterveiset. Tunsin itseni todella pikkumaiseksi niin tehdessäni, mutta en voinut sille mitään että asia ärsytti minua hirveästi.

Jotenkin tuo asia tuntui napsauttavan jotain oleellista rikki ja tämä päivä on mennyt suhdettamme märehtiessä ja nenää niistellessä. Olen pohdiskellut sitä, miksi olemme yhdessä ja niitä syitä tuntuu olevan lopulta aika vähän. Enkä ole kovin vakuuttunut kaikista noistakaan syistä. En oikein osaa pistää näitä asioita oikeisiin lokeroihinsa tai skaalata niitä, joten ajattelin hahmotella ajatuksiani kirjoittamalla tänne. En ihan vielä uskalla ottaa härkää sarvista ja myöntää, että nyt ollaan aika ratkaisevissa mietteissä ja että ehkä olisi aika ottaa aikalisä tai jopa viheltää peli poikki.

Taidan käydä järjestämässä ajatuksiani pienellä lenkillä ja yrittää sitten vielä lukea tenttiinkin.