Viimeisiä kertoja

Nyt se vihdoin ja viimein koitti: viimeinen päivä töissä! Olen valtavan helpottunut päästessäni pois, vaikka olenkin hieman haikeilla mielin jättäessäni nämä loistavat työkaverit. Fakta on kuitenkin se, että en olisi jaksanut enää tehdä näitä töitä. Liian vähän tekemistä, ei motivaatiota. Ja jos aion joskus valmistua, täytyy sinne koulullekin mennä.

Näissä lähdön tunnelmissa tulee lopullisuuden tunne. Kävelen tätä katua viimeistä kertaa, käyn tuossa kahvilassa viimeistä kertaa, viimeinen kerta lenkillä, viimeinen työpäivä. Nämä kadut, asiat ja ihmiset poistuvat toki arkielämästäni, mutta eivät ne katoa lähdettyäni. Voin palata milloin vain ja löytää taas sitä samaa tuttua, vaikka muutkin menevät eteenpäin. Ennen lähtöä tulee vain se tunne, että haluaa vielä tarrata kiinni ja tallettaa muistot tuoreina tuoksuineen ja tunnelmineen. On niin monta paikkaa, josta olen lähtenyt, enkä koskaan niitä unohtanut. Tämä on nyt yksi lisää siihen ketjuun. Osa elämääni.

Syksy tuntuu hyvältä ajalta muutokselle. Suurimmat muutokset elämässäni ovat tapahtuneet syksyn aikaan, kesän päättyessä. Hieman yllättäen minua jännittää tuleva muutos, vaikka siihen ajatukseen on ehtinytkin jo tottua. Mitään uutta ei kuitenkaan saa koskaan, ellei ole valmis luopumaan jostain. Näin ajateltuna koko asia tuntuu valtavan suurelta, dramaattiselta ja lopulliselta, vaikka eihän se sitä ole. Iso asia tämä on, mutta ei mitään niin suurta, mitä ei olisi ennenkin koettu. Tutusta ja turvallisesta luopuminen vain vähän hangoitteluttaa vastaan. Ajatukset ovat vain niin kiinni tässä kaikessa, että mistään on nyt vaikeaa ajatella selkeästi ja tunteet pukkaavat pintaan. Tippa ei ole vielä tullut linssiin, mutta senkin aika on varmasti, kunhan tulee hyvästien aika.

Nyt on vielä paljon tekemistä, en malttaisi istuskella täällä töissäkään. Taidan livahtaa vähän aiemin kotiin, treffata vielä yhden kaverin ja jatkaa loputtomalta tuntuvaa pakkaamista. Mistä se kaikki kama on kotoisin ja miksi hitossa hamstraan sitä kaikkea? Osa on toki perintökalleuksia, mutta suurin osa kuitenkin omia vanhoja vaatteitani, joita "käytän vielä ehkä joskus". Onneksi vein talvella uffaffaalle säkkikaupalla tavaraa, en ole niiden perään paljon haikaillut. Sieltä säkistä kyllä löytyi jokunen arkistojen aarre, jota on tullut käytettyä. Eli kyllä niitä sittenkin joskus tulee käytettyä, ainakin osaa. Hyvin pientä osaa :)