Jotain uutta, jotain sinistä ja jotain kaapinnurkasta löydettyä

Rystysten iho on kuivahtanut ja kädet muutenkin rypyssä. Olen puuhaillut muutaman tunnin muuttojuttujen kimpussa. Vielä ei ole mitään kiirettä, mutta on ihan pakko saada tehdä jotain. Aloitin sitten keittiön puunauksella ja nakkelin kaapin perille jääneitä vanhoja pussukoita pois. Olen kyllä kiitettävän hyvä käyttämään kaiken ostamani sapuskan, roskiin päätyi vain paketti jotain Nutrilettin ateriankorvikepirtelöitä (kamalan makuisia) ja kookoksenmakuista teetä. Kaapit on nyt puhtaat, voin vain tempaista kamat pois ja jättää ne hyvillä mielin seuraavalle asukille. Eihän minun tietenkään olisi pakko noita siivota, mutta jotenkin tuntuu paremmalle lähteä, kun tietää ettei kaappiin jää mitään epämääräistä murua ötököitten syötiksi.

Luin perjantaina Nelliinan blogia, tuumailin vähän aikaa omaa garderobiani ja totesin, että se pyörii aliteholla. Ja että en ole kauheasti panostanut pukeutumiseeni viime aikoina. Töihin on vain niin helppo nakata päälle joku T-paita, ranteeseen kello tai koru ja vetäistä ne samat kulahtaneet farkut tai joskus jopa hame alaosaksi. Käväisin lauantaina kirppiksellä pitkästä aikaa ja mikä löytöjen riemuvoitto se reissu olikaan! Löysin jo pitkään hakemani sinisen pikkulaukun, lähes käyttämättömän ruskean nahkavyön, ihkauuden vihreän pashminahuivin ja vielä vihreän puseron työpaidaksi. Kaikki tämä vain 11,50 e! Tästä lähtien käyn kyllä useammin penkomassa noita kirppiksiä. Ja vielä kun pääsen nauttimaan opintoetuuksista, niin epäilemättä hyvä käytetty nousee arvoon arvaamattomaan. Joka tapauksessa, olin ihan innoissani noista löydöistä ja oli mukava pitkästä aikaa pukeutua ihan ajatuksella. Aika pienillä jutuilla saa muokattua kivasta todella kivan. Ja onhan se mukava huomata, kun joku katsoo päästä varpaisiin - toki toivoen, että ihastelevasti eikä myötähäpeää tuntien :) Uskaltauduin vihdoin ostamaan kauan himoitsemani punaisen huulipunan ja olin yllättynyt, miten hyvältä se näytti.

Tapasin perjantaina yllättäen appiukkoni ensimmäistä kertaa. Olin juuri värjäilemässä hiuksia ja kulmissakin oli paksu rantu väriä, kun Mies soitti että keittäisin kahvit muuttoporukalle. Laittelin pannun porisemaan ja levittelin värin loppuun, onneksi ehdin ottaa sen kulmakarvavärin pois. Ihan lievästikin ilmaistuna sillä tällingillä näytin kadulta repäistyltä, joten ainoaksi mahdollisuudeksi jäi olla mukava. Miehen veli ei ollut moksiskaan eikä appiukkokaan säikähtänyt. Vaikutus oli varmasti lähtemätön, mutta ihan positiivinen. Onneksi Mies sentään soitti vähän etukäteen, etten sentään pyllistellyt kylppärissä pelkissä alusvaatteissani.

Mieli on tehnyt suklaata, karkkia, jäätelöä tai jotain muuta hyvää. Pidättäydyin niistä tämän päivän kauppareissulla ja keittelin pilttipurkista vispipuuroa. Helppoa ja hyvää:

½ l vettä
0,75 dl mannaryynejä
0,5 - 0,75 dl sokeria
1 prk Pilttiä (mango on hyvää, nyt kaapissa lojui ananas-omppu)

Laita kiehuvaan veteen Piltti, sokeri ja mannaryynit, keittele hissuksiin 5-10 minuuttia. Jäähdytä puuro ja vatkaa kuohkeaksi. Maistuu maidolla tai ilman.