Happiness never comes alone

Olen onnellinen ystäväni puolesta. Hänellä on ollut hieman vastoinkäymisiä kesän aikana eikä hän ole oikein viihtynyt nykyisessä työssään. Seurustelun aloitus uuden miehen kanssa on ollut myrskyisää ja raha-asiatkin voisivat olla paremmin. Hän on hakenut ja ravannut monissa työhaastatteluissa viimeisten kuukausien aikana. Hän ei alunperinkään viihtynyt nykyisessä työssään ja on yrittänyt vaihtaa sen johonkin parempaan pitkään.

Ensin hän sai nykyisessä työssään palkankorotuksen. Sitten hänen miehensä sai ison asian järjestykseen elämässään, joka selvitti monta solmua ja loi luotettavuuden tuntua. Eilen, vihdoin ja viimein, ystäväni sai uuden työpaikan, joka vaikuttaa todella hyvältä. Tuo kaikki tuli todella hyvään saumaan, sillä viime viikkoina hänelle on tullut eteen kaikenlaista pientä epämiellyttävää yllätystä. Toivottavasti tämä oli nyt käänne parempaan.

Olen viivaillut kalenteristani viikkoja yli aina maanantaina. Olen aina ihmetellyt tätä tapaa ja pidän sitä edelleen varsin kamalana. Ylitse viivatut viikot ovat niin konkreettisesti pois pyyhittyjä, ne ovat tavallaan käytettyjä ja paluu niihin on mahdotonta. Lopullista. Teen tätä nyt sitten itse, mutta vain töissä. Jotenkin ajan kulku selkeytyy ja maanantaiaamun rutiinina tuo tietää taas yhtä viikkoa lähempänä kaikkea uutta ja virkistävää. Kolmen viikon päästä en enää asu täällä, ajelen silloin kohti uutta kotiani. Kissaparka ei sitä vielä tiedä, sille tuo automatka on inhottava kokemus. Otan siis kovat keinot käyttöön ja huumaan marakatin Feliwaylla, silloin se kököttää rauhassa takapenkillä eikä tajua, miksi sillä on ihan kiva fiilis. Tuo aine on siis sellaista, jota jäljittelee kissan luontaisia hyvänolonferomoneja, joita se erittää hieroessaan naamaansa johonkin. Katti aistii hyvät vibat eikä tajua alkaa purnaamaan sille järjestettyä muilutusta. Olisipa minulla ollut tuo tökötti jo aikoja sitten, olisin säästynyt monita haisevilta vastalauseilta reissuillani!

Minussa olisi ehkä sittenkin ainesta tietokone-ekspertiksi. Työlästyin tietokoneeni hitauteen, tökkimiseen ja jumittamiseen. Hankin ulkoisen kovalevyn. Se helpotti tilannetta hieman. Nahkea informaation aalloilla surffailu jatkui. Hiestyin tilanteesta ja konsultoin työkavereitani. Ratkaisuna oli lisää käyttömuistia (sic!). Googlausta, lisää konsultointia, verkkokauppojen vertailua ja lopulta tilaus, paketti ja muistikamman asennus Miehen näppärällä ruuvimeisselinkäyttöavustuksella. Nyt kelpaa taas, kone sai yllättävän paljon boostia ja sitä myöten lisää elinaikaa. En olekaan ennen tutustunut tietokoneiden sielunelämään komponenttitasolla, mutta nyt kun se on koitettu, ei se niin kauhean vaikeaa ollutkaan.

Juurikasvu vaatii nyt värittämistä. Maantienvärisen rotanhännän värjääminen mustaksi oli muutoin kuningasidea, mutta tuo juurikasvu saa välillä näyttämään pälvikaljulta.