The Cat That Melt My Heart

Kirjoittelin Kissasta jo aiemmin, mutta jotenkin tuo otus on niin ihana ja rakas, hellyttävä, huomionkipeä, ärsyttävä ja riemastuttava, että päätin omistaa sille toisenkin postauksen. Minulla on varmaan tuhat kuvaa karvalapsesta ja olisin ängennyt mielelläni kaikki tänne. Koitin poimia muutaman ihkun/hauskan kuvan tänne kissaihmisten ja muidenkin iloksi =^..^=

Raapimapuu on Kissalle ihan elintärkeä (ja takaa rauhan sängynreunalle sekä sohvalle). Raapimapuun siirrossa pitää olla varovainen: epäilin kerran aiheuttaneeni karvakamulle ummetuksen äkkinäisellä huonejärjestyksen muuttamisella, johon kuului myös raapimapuun radikaali siirto-operaatio. Näkeehän sen jo ilmeestäkin, että nyt ollaan perustavanlaatuisten kysymysten äärellä, joita ei sovi alkaa noin vain muuttelemaan. Save the schratching forests!

Joskus nuorena kollina poika tutki ja tutustui kämppäni jokaiseen nurkkaan. Nyt tutkinan alla on tiskiallas ja sen viemäristä kuuluvat mielenkiintoiset äänet sekä tulvahtelevat tuoksut. Miten mokoma onnistuikaan näyttämään minulle noin sopivasti kieltään, kun sain sen kiinni itse teosta? Härski jätkä! Katti on ollut ilonani lähes neljä vuotta ja vaikka ensi alkuun epäröinkin karvakamun ottamista, en ole katunut päätöstäni hetkeäkään sen jälkeen. Kissalle annettu rakkaus on niin pyyteetöntä, puhdasta ja herkkää ja hetkittäin uskon, että myös tuo taskutiikeri pitää minusta. Ainakin silloin, kun sulattelen sille pakkasesta seikuutioita, katkarapuja tai hirvenlihanrippeitä. Ja ehkä myös silloin, kun se kiireettöminä aamuina tulee ihan kylkeeni kiinni kehräämään aivan erityisellä äänellä, jotenki hiristen.

Nukkumapaikka onkin yleensä siellä, missä juuri silloin sattuu nukuttamaan. Nykyisin poika tykkää seurailla menoa eteisen lattialta ja kaikista mieluisinta on kölliä Miehen aromikkaiden tennarien päällä. Eilen se hautoi toista kenkää allaan ja piti toista omistavasti käpälänsä alla. Yllä olevassa kuvassa ollaan vielä nuorisoasteella ja tällä kertaa leikit pysähtyivät sohvalle. Vieressä näkyy pala ystävältäni 17-vuotissyntymäpäivlahjaksi saamaani kissapehmolelua, jolle on tehty standardikokoinen 0,33 l olutpullon vetävä peräjemma. Kiitos vain kamu, tämä on vielä tallessa :)

Hyvä ystäväni, valitettavasti kissoille allerginen, on toivottoman ihastunut Kissaan. Lähetin alla olevan kuvan hänelle ja riemastuin kovasti nähdessäni sen hänen tietokoneensa taustakuvana. Kukapa ei voisi olla tykkäämättä tästä otuksesta. Kuulemma hieman koiramainen - tuo leluja tyrkylle, jotta sitä leikitettäisiin ja seurailee aina tilannetta koiran tavoin. Aikamoinen pakkaus tuo 5,5 kiloa harmaaraitaista kissaa.

(Jostain syystä en saanut tehtyä rivinvaihtoa pehmokissan ja alemmasta hyvästä ystävästäni kertovan jutun väliin. Olkoon mokoma)