CLICK HERE FOR THOUSANDS OF FREE BLOGGER TEMPLATES »

maanantai 7. heinäkuuta 2008

Kissa rikkoi television

Takana on väsyttävä, mutta ihana viikonloppu. Lähdin jo torstaina pohjoiseen ystäväni valmistujaisjuhlia varten ja palasin eilen illalla. Junassa istuminen väsyttää jo, olen matkustanut sillä ihan liikaa viime talven aikana. Tämä reissu taisi olla vihdoin viimeinen pitkään aikaan. Ainakin tällainen pidempi. Menomatkalla kävin ravintolavaunussa ottamassa oluen ja luin samalla kirjaa. Istahdin samaan pöytään erään vanhemman rouvan kanssa ja lopulta juttelimme hyvän tovin tämän eläkkeellä olevan entisen historianopettajan kanssa. Hänellä oli hieman huono kuulo, joten koko ravintolavaunu pääsi selville minun jutuistani. Mitäs pienistä, oli hauska jutustella.

Sain hommattua asunnon. Uusi kotimme on vastavalmistunut, pieni, mutta nätti. Siinä on lasitettu parveke, jolta Kissa saa rauhassa katsella maisemia. Nyt sen kanssa on ollut huolta, kerran se ehti karkaamaan naapuriparvekkeellekin. Onneksi vanha kunnon raksupussin heiluttelutemppu sai sen tulemaan takaisin eikä naapurikaan tainnut tietää asiasta mitään. Onneksi oli jo syksy ja myöhä ilta ettei naapurilla ollut ovi auki. Olisi varmaan yllättynyt kissavieraasta.

Juhlat olivat lauantaina ja heräsimme ystäväni kanssa hyvissä ajoin viimeistelemään kakkuja ja kattausta, asioita oli yllättävän paljon. Kesken kaiken tämän häslingin Mies soitti ja kertoi Kissan rikkoneen työpaikalta lainaksi saamani taulutelevision. Kaikki oli tapahtunut sillä aikaa, kun Mies oli käynyt pikaisesti läheisessä kaupassa. Palattuaan hän oli nähnyt vain lattialla makaavan laittteen ja Kissa oli katsellut tyytyväisenä maisemia ikkunasta. Rangaistukseksi tästä toiminnasta katti oli joutunut kovennetulle kaappituomiolle, jonka se otti rennosti nukkumalla. Töissä tuo telkkarijuttu otettiin nauramalla vastaan eikä minun tarvitse korvata mitään. Suosittelen laittamaan tuollaiset laitteet seinätelineeseen lemmikkiperheissä. Toisinaan se itse otuskin pitäisi laittaa johonkin telineeseen :)

Juhlat menivät hyvin, vastasin siitä että pöydässä oli kuppeja ja tarjottava riitti ja että ystäväni sai keskittyä juhlimiseen. Oli ilo auttaa ja ehdin itsekin osallistua juhliin, varsinkin illemmalla. Parin sangrialasillisen jälkeen keksimme pelata tietokoneen Paint-ohjelmalla Piirrä&arvaa -peliä, teemana olivat suomalaiset kappaleiden nimet. Aikamoisia taidepläjäyksiä siinä syntyi.

Muuttoon on nyt aikaa puolisentoista kuukautta. Odotan jo ihan innolla, että pääsen laittamaan asioita paikoilleen uudessa kodissa ja järjestelemään elämääni siellä. Vieläkin jännittää, mutta nyt todella positiivisesti. Odotan kouluun menemistä ja uuden työn hakemista. Jotenkin on niin kauhean virkistävää päästä aloittamaan puhtaalta pöydältä, vaikken mitään täällä pakenekaan. Ja on niin ihanaa päästä ystävien lähelle, oli mahtavaa nähdä heitä nyt viikonloppuna. En voisi ajatellakaan, että tulisin toimeen ilman näitä kaikkia ihania ihmisiä. Kiitos teille, että olette olemassa. Olette minulle hurjan rakkaita <3

3 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

hei,
tulin palauttamaan lainaamaasi rohkeutta. en olisi selvinnyt ehkä ilman sitä. kiitos kaunis. nyt se on sitten ohi. tai oikeastaan alussa vasta. siitä tulee pitkä ja vaikea juttu, sanottiin. täytyy vain jaksaa ja uskoa, että oikeus voittaa. vai voittaako? epäilykset ovat alkaneet nyt murtautua mieleeni. oliko minun pakko?

en tiedä. olen ihan sekaisin, mikä on oikein ja mikä väärin. kuka tässä on paha ja kuka vain uhri. kuka ansaitsee sen kaiken, kuka kuolee sen tiedon takia. en tiedä. helvetti, en tosiaan tiedä ja pelkään.

pärjäile :>

Anonyymi kirjoitti...

nyt ehdin lukea tekstisi ajatuksella läpikin.

onnea asunnosta!

nauratti tuo kissajuttu, vaikkei saisi nauraa, kun ei nuo televisiot ihan halpoja ole (onneksi minulla ei ole enää kyseistä laitetta) pahinta, mitä meidän herra on rikottanut, oli oman maalaukseni suuret lasikehykset. taulu oli nojaamassa seinään ja odottamaan että joku miespuolinen henkilö tulisi ja laittaisi sen seinään. mutta meidän herra sitten päätti että se on niin ruma, että parempi vaan särkeä koko taulu ennen kuin se ehtii seinälle. sen jälkeen se vielä pissi minun uusille varsisaappaille, niin kyllä meinasi itku tulla. (ja kissan lelut lentelivät kyllä, harmi vaan ettei yksikään osunut itse tuholaiseen)

pian oltiin kuitenkin taas kavereita ja haettiin kaapista makkaraa yhdessä :> ei tässä talossa olla pitkävihaisia koskaan.

hyvää perjantai-iltaa sinne suuntaan. täällä odotetaan että pesukone lakkaa käymästä ja pääsee nukkumaan.

<3

Anonyymi kirjoitti...

kiitos hei siitä osoitteesta. olinkin tänään aikeissa viedä sen hieman epävirallisen valituksen itse sossuun, mutta taidankin pistää tuon kautta. hyvä. alkaa vähän suututtaa että sairaita ihmisiä pyöritetään miten vain halutaan. ettei ole niin väliä.

ja minua hävettää käydä sossussa... niiden pultsareiden kanssa. ja tapella rahoista. kyllä minä tienaisin itse rahani, jos voisin. lääkäreiden mukaan ei vain ole työ- tai opiskelukykyinen vielä :( ja kyllä se taitaa olla iha totta.

mutta nyt kun on niin paljon muutakin miettimistä kuin että tuleeko sitä rahaa: saanko ruokaa, saako kissa ruokaa, voinko maksaa laskuja jne. raha-asioiden pitäisi rullata hyvin tuossa mukana, eikä stressata niistä ylimääräistä.

pääh. pidin tässä kolmen tunnin tauon kun kävin kaupungilla "vähän" ostoksilla (ekaa kertaa kuukauteen - minulle kidutusta) joten ajatus vähän katkesi enkä enää muista mitä olin kirjoittamassa.

siispä hyviä päivänjatkoja ja rapsutukset kisulle!