Aamuisia ajatuksia

Toukokuinen ahdistus ja väsymys ovat poissa. Ehkä olen taipuvainen jonkinasteiseen kevätmasennukseen. Innostun ensin valtavasti lisääntyvästä valosta ja touhotan aivan liikaa, jolloin väsyn. Käpyrauhanenkin taitaa sekoittaa aivojen kemiaa ja hetkittäin tulee kyllästymisen tunteita. Onneksi tämä on melko lievää ja toivon mukaan se ei koskaan tuostaan pahene. Talven pimeyskään ei tunnu yhtä ahdistavalta, keskityn silloin työhön tai opiskeluihin ja kevään odotukseen. Olisi mielenkiintoista viettää vuosi jossain päiväntasaajan tienoilla ja tarkkailla, tuleeko näitä kausia silloinkin.

Kevään viimeinen tentti ei mennyt läpi. En muista ikinä saaneeni hylsyä tentistä, joten tuo oli aikamoinen yllätys. Noh, uusin sen sitten syyskuussa enkä murehdi mokomasta nyt kesällä. Meninkin sinne tenttiin sillä asenteella, että kyseessä on valinnainen kurssi jonka arvosanalla ei ole mitään merkitystä, kunhan saan sen läpi. Ensi viikolla olisi vielä kenttäkurssi, menen merelle seilaamaan muutamaksi päiväksi. Meri on minulle jännittävä ja hieman pelottava elementti. Olen joskus asunut meren rannalla, mutta varsinainen merellä oleminen on outoa. Järvet ovat jotenkin niin sympaattisia, tuttuja ja hallittavissa olevia, mökkirantoja. Meri kuohuu, puhaltaa hiukset sekaisin ja tuoksuu suolalle.

Nautin nyt siitä, että velvoitteet ovat ohi ja voin keskittyä vain olemiseen. Voin käydä rauhassa lenkillä, ei tarvitse katsoa kalenterista mitä pitää tehdä milloinkin ja saan lukea täytymisen sijaan. Voisinkin oikeastaan listailla tänne kirjoja, jotka olen lukenut. Käyn välillä läpi joitain kirjoja, joita olen lukenut peruskoulun aikoina. Pari vuotta sitten luin Anne Frankin päiväkirjan, nyt kaivoin käsiini Christiane F.:n Huumasema Zoon. Nuo olivat hyviä kirjoja silloin kauan sitten, nyt ymmärrän niiden sisällön aivan eri tavalla ja edelleen ne ovat hyviä.