Lapsilla on mieletön kyky nähdä asiat toisin. He eivät onnekseen vielä ymmärrä kovin hyvin maailman lainalaisuuksia, joten he ovat ennakkoluuloista vapaat. Ilahduin silmittömästi, kun eräässä kaupassa kuulin pikkupojan miettivän pöyheän maton äärellä "miten muurahainen pääsee tämän maton läpi?"
Olen tietoisesti pyrkinyt säilyttämään edes osan tuosta lapsenkatseesta itselläni. Harmittavan usein näen vain autoja, taloja, ihmisiä - asiat siis sellaisina kuin ne ovat. Yritän vangita kamerallani hienoja hetkiä, valoja ja varjoja sekä yksityiskohtia, jotka muuten hukkuvat kaiken muun keskelle. Löysin Tallinnan laivalta aika monta erilaista merkkiä (pelastusvene, portaat, kokoontumispaikka,...), jotka keräilin kännykkäkamerani muistiin. Pulujen touhuja on mukava seurailla, onnekseni nyt naapuritalon pihamaalle on ilmestynyt työskentelemään noin 40 pulun parvi.
Joitakin asioita voisi tuijottaa ikuisuuksia. Tulen leikki puissa, lumen tai vesisateen tanssi katulampun valossa, pilvien lipuminen yli taivaan, jään vangiksi jääneet ilmakuplat, pihanurmen tuhannet korret. On niin paljon pieniä asioita, jotka ovat niin kauniita. Oletteko koskaan kaataneet maitoa kahviin ihan hiljaa ja katsoneet, kuinka nesteet sekoittuvat ja muuttuvat yhdeksi? Mandariinin lohkokin on uskomaton paketti pieniä mehukkaita pusseja. Kuinka luonto onkaan saanut aikaan kauniin paketin, niin kauniin ettei sitä malttaisi syödä. Joskus näitä ihmtellessä jää aivan sanattomaksi.
1 kommenttia:
Kisut rulz. ;)
Lapsuus on jotain niin hienoa, ettei ihminen osaa pitää siitä kiinni tarpeeksi kovaa tai tarpeeksi kauaa. Siitä tahdotaan nopeasti eroon ja sitä ikävöidään vasta silloin, kun sitä on mahdotonta saada takaisin.
Lähetä kommentti