Pohjoista viljaa täällä taitetaan

Siis aargh! Aamusta ja sen leppoisista kirjoituksista onkin jo aikaa. Päivä on ollut ihan jees, lukuunottamatta aiemmin hyvänä kansalaattipaikkana pitämäni lounaspaikan täydellistä pettämistä. Sain sieltä niin mautonta, kuivaa, kotikutoista ja onnetonta kanasalaattia, että pyysin kassalla tekemään ensi kerralla kunnon salaatin. Prkl, enkä saanut edes hyvittelysuklaata. Noh, ammattivalittaja oli taas asialla, palaute annettu ja kaikilla hyvä mieli. Siis tarjolijakin otti palautteen asiallisesti vastaan, ei mitään itkukiukkuraivarikohtauksia eikä uhkailuja etten tule teille enää ikinäkoskaan. Olen korrekti, yhtä hajuton ja mauton kuin se salaatti. Hieman etikkainen. Jep jep.

Älkää nyt kuvitelko, että auon päätäni joka risauksesta ja en ole tyytyväinen mihinkään - ehei! Periaatteessa olen hyvin vaatimaton ja vähään tyytyväinen, mutta mikäli joku juttu voisi olla paremminkin, kerron siitä. Eilen valitin Ingmanin asiakaspalveluun "minun" jugurttini (Luonnonjugurtti, maustamaton) poistuneesta pakkauskoosta. Sain heiltä asialliseen viestiini asiallisen vastauksen. Maailma on taas hieman parempi, ehkä.

Nyt mua vaan ärsyttää, tai ehkä ennemminkin mulla on liikaa energiaa jota en ole saanut purettua. Haluan Nintendo Wiin ja sen sporttipelin. Olisin valmis syöksymään kauppaan nyt heti ostamaan sen, onnistuin tuossa jo tartuttamaan kuumeen Mieheenkin. Luulenpa, että se konsoli eksyy meille. En tykkää kerätä mitään krääsää enkä varsinkaan ole minkään elektroniikan perään (vaikka työskentelen niiden parissa, help me god). Nyt nostalgia ja nykyisyys kohtaavat tuossa laitteessa ja huomasin himoitsevani sitä valkoista mötikkää keräämään pölyä kotiin. Pikkulikkana minulla oli huikea 8-bittinen Nintendo, jolla hakkasin Tetristä ja Super Mariota. Nyt nuo ihanat japsit ovat keksineet konsolipelin, jonka kanssa ei istuta tylsänä sohvalla vaan liikutaan, urheillaan ja hillutaan! Ehkä paras juttu SingStarin jälkeen - tosin sitä minulle vain kun promillet ylittävät 1. Olin jossain muualla kun lauluääntä jaettiin.

Pohjoisestakin soitettiin. Heittelin eilen asuntohakemuksia lukuisiin vuokranvälitysfirmoihin ja yksi olisi tarjonnut kämppää heinäkuun alusta. Harmi, minulle se oli liian aikaisin. Mutta ainakin joku on kiinnostunut asuttamaan meidän seurueen sinne, tuli hyvä fiilis. Sain toissa iltana pienen valvomiskohtauksen miettiessäni, että kahden kuukauden päästä pitäisi tietää uusi osoite. Fittan, olen yrittänyt löytää sopivaa kämppää jonka ostaisin ihan ikiomaksi, mutta näköjään kysyntä ja tarjonta eivät kohtaa. Ja sitten kun vihdoin löytäisin jonkin menettelevän möksän, joku muukin on samaa mieltä ja ostaa sen mun nenän edestä. Edellinen yritelmä jäi 3 000 euron päähän, tosin se oli se raja jonka yli en olisi mennyt senttiäkään. Hetken harmitti, se asunto oli ihana, mutta nyt olen jo katselemassa muita luukkuja. Ihmeen vaikeaa tämäkin on. Keksin ajatuksen omasta asunnosta helmikuussa, kaveri innostui siitä myös. Noh, tällä hetkellä hän asuu omassa asunnossaan ja minä vain haen ja haen.

Ihana ilma, tarkoittaa sitä että tämä tyttö lähtee illalla lenkille. Jäätelöä tekisi mieli, mutta parempi jättää väliin. Lihakset tulee ja menee, mutta läski on ikuista. Läski ja läski, omasta mielestäni voisin silti olla parisen kiloa tiiviimpi paketti. Ei sitä yksi jäätelö muuttaisi tietenkään suuntaan jos toiseenkaan, mutta välillä vain tuntuu siltä, että saan tehdä vaikka mitä taikatemppuja ja vaaka näyttää yhtä ja samaa ja nuo jenkkikset ovat tulleet jäädäkseen (FYI: bmi on siinä 21-22, eli olen oikein tasava ja terve pötikkä, jostain alta löytyy peräti lihastakin). Mulle on vain jäänyt pienet fobiat lihomisesta, kun tuossa kuutisen vuotta sitten vaihto-opiskelun tiimellyksessä keräsin kokemuksia nahkani alle peräti kymmenen kiloa. Niistä on jäänyt kilo-pari sitkeästi väijymään, mutta ehkä opiskelijasta työntekijäksi siirtyminen on tarkoittanut myös sitä että tämä on nyt elintasoni ja sen kyllä huomaa.

Tämä taisi olla taas hieman erilainen purkaus kuin aamuinen. En aina itsekään usko, kuinka monentyylistä tekstiä pukkaan ilmoille. Tällaisessa flow-tilassa tekstiä tulee kuin vettä vain, mutta sitten kun yritän täytellä velvollisuuksiani sitä tipahtelee hyvin kivuliaasti. Tää lähtis nyt kuitenki kotio - tai oikeestaan sokkarille kattomaan paljonko wii maksaa siellä =)