Kissa

Kollipoikamme on syntynyt juhannuksena 2004, oikea kesän lapsi siis. Olin asustellut yksikseni reilun vuoden ja halusin seurakseni pienten askelten ääntä. Kuten eilisestä purkauksesta voi päätellä, en tuolloinkaan vaipunut vauvakuumeeseen, vaan aloin pohtia lemmikin hankkimista. Kaverini lupautui hoitamaan kissaa ja niin löysin lehdestä ilmoituksen, jossa annettiin kaksi kissanpentua. Kävin katsomassa noita pentuja ja hieman ujo Kissa sulatti sydämeni viimeistään sitten, kun se kävi kaverini kengän kimppuun. Noin viikon kuluttua, syyskuun puolivälissä sateisena sunnuntaina, kävin hakemassa Kissan kotiin. Se ei pitänyt kuljetuskopasta yhtään ja raapi käteeni pitkän naarmun yrittäessäni rauhoitella sitä. Koppa on edelleen sen kauhun paikka, sillä tulee siellä paha olo.

Kotona Kissa oli hieman arka, mutta lähti uteliaasti tutustumaan uuteen kotiinsa. Näytin sille ensin hiekkalaatikon paikan ja sen kummemmin Kissaa ei tarvinnut opettaa laatikolle. Ruoka maistui ja opetin sen syömään raksuja. Välillä leikittiin ja sitten nukuttiin. Kissa oli niin pieni, se mahtui melkein kokonaan käteeni ja painoi niin kovin vähän. Seuraavana päivänä, maanantaina, jouduin jättämään Kissan yksin kotiin työpäivän ajaksi. Onneksi asuin sen verran lähellä työpaikkaa, että ehdin käydä lounastauolla kurkkaamassa, miten kaverilla menee. Siellä se sohvalla makoili, siristeli silmiään ja näytti siltä ettei ollut hätäpäivääkään. Sellainen kaveri se on ollutkin, ei turhia hätäile ja on toisinaan hyvinkin innokkaana ovella vastassa kun tulen töistä. Yleensä innokkuus on suoraan verrannollinen ruokakupin tilaan - mitä tyhjempi kuppi, sen innokkaampi tervetulotoivotus.

Välillä sattuu ja tapahtuu. Kissa jäi kerran yöksi (onneksi) lasitetulle parvekkeelleni, kun kömmin kotiin baarin jälkeen ja kävin parvekkeella vielä tupakalla. Kissa livahti sinne enkä huomannut sitä, joten se syksy-yö meni ulkoillen. Aamulla etsin kaveria hädissäni ja luulin sen jo saaneen jonkin myrkytyksen edellisenä päivänä saamastani ja Kissan sittemmin mutustelemasta ruususta. Helpotukseni oli suuri, kun kaveri kököttikin kärsivällisesti parvekkeella ja suurin hätä sillä oli laatikolle. Automatkat ovat kauheita, yleensä olen jo sadan kilometrin matkan aikana saanut putsata kopista kasan höyryävää. Olinkin aika huolestunut, miten saan kuljetettua Kissaa 600 km autolla. Eläinlääkäri suositteli suihkimaan autoon Feliwayta ja niin vain kävi, että tuo matka meni ihan kivuttomasti ja ilman hajuhaittoja.

Kissasta tuli kolli keväällä 2005. Sen silmiin nousi hurja palo ja maukuminen oli äänekästä. Pari kertaa kävi niin, että se lirautti laukkuuni merkkipissat ja muutenkin hiekkalaatikkoa sai putsata jatkuvasti, kun siellä alkoi haista hyvinkin äijämäiselle. Eräänä päivänä menimme sitten mukavalle eläinlääkärille, joka napsautti pallit pois ja sen jälkeen elämä on ollut rauhallisempaa. En haluaisi enää ikinä viedä Kissaa nukutettavaksi eläinlääkäriin, se oli kuin kuollut ja silmät tuijottivat auki. Reppana oli tietenkin kipeä sen illan ja kömpi vessan lattialta sänkyyni nukkumaan. Elämä on ollut sen jälkeen helpompaa, kun hormonit eivät enää hyrrää niin kovasti.

Kaiken kaikkiaan Kissa on parhaimpia asioita elämässäni. Se sulattaa yleensä kaikkien sydämen ja on hirveän utelias uusien ihmisten suhteen. Kaikki vieraat pitää käydä tarkistamassa ja esittäytymässä heille, surkea se ihminen joka ei viitsi rapsuttaa hänen karvaisuuttaan! Mies ei tutustuessamme erityisemmin piitannut kissoista, mutta Kissa voitti hänet puolelleen ja hän hyysää kamuamme innokkaasti - eikä voisi kuvitellakaan luopuvansa siitä. Olimme taannoin lähdössä jonnekin reissuun ja veimme Kissan edellisenä iltana kaverilleni hoitoon. Istuimme sohvalla ja ihmettelimme, tuntuuko vanhoista pariskunnista yhtä tyhjältä ja hämmentävältä, kun lapset ovat lentäneet pesästä. Sellainen se Kissa on, karvalapsi <3

Kollipojasta on tullut nyt jo aikamoinen ukkeli roikkuvine mahoineen. Se painaa 5,5 kg ja ripottelee karvoja kaikkialle. Vauhtia löytyy sen sännätessä asunnon päästä päähän ja vaaniminen on lempileikkejä. Kaupan lelut eivät sitä kauheasti kiinnosta, parhaita ovat villalanganpätkät tai lahjanarut. Punainen laser-piste on hurjan hauska, sen perässä se säntäilee kuin päätön. Enimmäkseen se kuitenkin nukkuu ja uneksii, viettää oikeita kissanpäiviä :)