CLICK HERE FOR THOUSANDS OF FREE BLOGGER TEMPLATES »

perjantai 30. toukokuuta 2008

Jäätelönostamisen vaikeudesta

Olen menossa syömään töiden jälkeen, joten skippasin lounaan pienellä välipalalla. Aurinkoinen ilma sai minut päätymään jäätelöön ja karjalanpiirakkaan. Piirakkapuolen kanssa ei ole mitään ongelmia, otin simppelisti kahdesta vaihtoehdosta sen toisen. Mutta sitten se jäätelö. Jäätelö on ihanaa, mutta en syö sitä kovin usein. Yleensä ostaminen jää siihen, etten osaa päättää, minkä ottaisin. Kävelen jäätelöaltaan päästä päähän ja takaisin, katselen eri vaihtoehtoja, poimin jonkun käteeni ja tutkailen tuoteselostetta ja energiasisältöä. Haluan kokeilla uutuuksia, turvautua siihen tuttuun tai jos olen oikein järkevällä tuulella, otan mehujään. Nyt noihin pakkauksiin on merkitty kunkin annoksen energiapitoisuus ja se tavallaan helpottaa valintaa, toisaalta tekee siitä entistä vaikeampaa. En halua mitään syntisen ihanaa jäätelöä, josta saa 350 kcal. Toisaalta vetinen mehujää 50 kcal:aan on aika mälsä vaihtoehto. Alan pallotella eri jäätelöitä: energiasisältöjä, makuja, uutuuksia, tuttuja, hyväksi havaittuja. Karsin jotain pois ja ehkä päädyn lopulta johonkin. Joskus tuo arpominen kestää niin kauan, että en enää edes kehtaa ostaa koko jäätelöä.

Samanlaista seikkailua on myös keksien ja suklaan kanssa. Haluan syödä kakun ja samalla säilyttää sen. En mielestäni ole mitenkään häiriöinen syömisen kanssa, mutta toisinaan se aiheutttaa valtavasti päänvaivaa. Haluan mahdollisimman kevyttä, vähäenergistä ja terveellistä. Jos syön jotain raskasta ja rasvaista, tuntuu se jotenkin syntiseltä ja kielletyltä. Kevyemmin syötyäni olen hirveän tyytyväinen ja olokin on hyvä. Vielä joitakin vuosia sitten painoin noin 10 kg enemmän kuin nyt ja välillä tuntui siltä, että syöminen ei ollut ihan reilassa. Ei ainakaan siten kuin se ennen oli. Söin makeaa paljon enemmän kuin ennen ja vaikka kuinka koitin rytmittää syömisiäni, en saanut painoa putoamaan. Söin yksinkertaisesti liikaa. Kotona käydessäni äiti oli ladannut jääkaapin täyteen kaikkea herkuikseni tietämäänsä ja mussuttelin sämpylöitä ja kaikkea muuta vielä senkin jälkeen, kun nälkä oli jo lähtenyt. Täysi maha tuntui tuovan turvallisuudentunnetta - sitä se tekee kyllä vieläkin. Kaiken kaikkiaan homma on nyt ihan hanskassa, paino pysyy kiltisti kohdallaan ja itsetunto on kohonnut siitä mitä se oli kymmenen kiloa lihavempana.

Ai minkä jäätelön ostin? Kuningatar-pingviinin, 156 kcal.

4 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

valinnanvaikeus :) oi, kuinka se voikaan olla niin vaikeaa. minä saatan poukkoulla kaupassa parinkin tuntia miettien mitä sitä ottaisi. kun on niin paljon mistä valita, ja tietenkin ne kalorimäärätkin vaikuttavat...

raskasta kyllä, mutta onnen hetkiäkin on ollut. onneksi :) mielestäni ketään ihminen ei ole mitään sanomaan siitä kenen pitää elää ja kuolla. mutta minun vihani on niin sokeaa, että toivoisin niin veljeni kuolemaa. ehkä sitten helpottaisi... niin monet painajaiset olen nähnyt joissa seison veljeni haudalla. ei sitä silloin tajunnut, kun oli pieni, että tämä on väärin. minua ei saa kohdella näin. mutta nyt sitä alkaa koko ajan saamaan "flash backejä" noista ajoista ja alkaa ymmärtää ettei enää kyseessä ollut mitään "sisaren ja veljen kinastelua". yksinkertaisesti minä en pystynyt puolustautumaan. enkä halua tulla katkeraksi vanhaksi ämmäksi, siksi yritä puhua. en vain pysty sanomaan noita asioita ääneen. noita ja paljon muita. kirjoittaminen niistä oli helpompaa.

mutta ehkä vielä joskus... olen tarpeeksi rohkea.

jaksamisia sinulle ja kisulle!

Anonyymi kirjoitti...

meillä kisu ehti jo tehdä tarpeensa mun housumytyn päälle. aamupäivä on mennyt pyykkiä pesten. hetken jo meinasin tehdä kissapaistia...

Anonyymi kirjoitti...

kiitos vinkeistä. täytyy kokeilla. täällä vain ei voi jättää mitään vaatemyttyjä mihinkään lattialle, kun herra on sen verran nirso, että jos laatikko on vähänkin sotkunen niin mielummin päästää MINUN vaatteille. ehkä minunkin pitäisi vähän ryhdistäytyä ja siirtyä laatikon jokapäiväiseen puhdistukseen, mutta kun se tahtoo aina jäädä... no, onneksi on pesukone. mutta sitä en ole vieläkään antanut anteeksi että herra meni ja pissasi minun uusille varsisaappaille (huom. niiden sisään, jossa on kunnon vuori) haisevat vieläkin ja kiukuttaa miten voisin ne pestä. kun ei oikein voi pesukoneeseenkaan laittaa.

nooh... se on tämän kissaelämän varjopuolia. hyviä päivänjatkoja sinulle, nautitaan auringosta <3

Anonyymi kirjoitti...

Hei, hienoa että joku saa vielä selvän mun höpötyksistä, tuntuu aina välillä että ilmaisen asiani vähän epäselvästi! :D
Niin, en mitään toivo enemmän kuin että voisin puhdistaa pääni kaikista kalori-tiedoista ja muista laihdutus-infosta ja olla ihan vaan :/ niinkuin joskus ennen, normaalina. Hih, minulla tuo kuningatar-tuutti on myös ehdoton vakkari, jos irtojätskiä ostan :>